Perun parhaimmat, parte2: Machu Picchu

Hola!

Ja matka jatkuu.. nyt suuntaamme Machu Picchulle.

Sunnuntaina 9. maaliskuuta aamulla ennen kahdeksaa Paolan vanhemmat kyyditsevät meidät Cuscon torille, josta pakettiauto lähtee liikkeelle. Mutta ennen tätä käymme "kauppamarkkinoilla", jossa suuri rakennus on täynnä erilaisia kojuja, joista voi ostaa mm. aamupalaa. Nautimme kaakaota ja voileivät maitojuusto-täytteellä. Enpä olisi uskonut, mutta se oli niin hyvää, että minun oli ostettava toinen sämpylä evääksi, noin 0,50€. 

Pikaisen aamiaisen jälkeen lähdemme noin kello 8.00 pakettiautolla kohti Hidroelectrica-nimistä "kylää". Matka kestää about 7 tuntia, pysähtymisineen. Auto on täynnä turisteja. On ihmisiä Meksikosta, Brasiliasta, Chilestä, Yhdysvalloista, Puerto Ricosta ja tietenkin yksi Suomesta! Mielenkiintoista tuntea sään muutokset konkreettisesti, kun kirjaimellisesti ylitämme erästä vuorta. Alla olevasta kartasta näkee, kuinka liikumme paikoin 3-5 kilometrin korkeudessa. 

Cusco - Hidroelectrica (Machu Picchun kohdalla kartassa).

Ensimmäinen wc-tauko. Kuvassa näkyy myös pakettiauto, jolla kuljemme.

Matkan alussa on lämmin "normaali ilmasto", vuoren huippua lähestyttäessä jengi laittaa pikkuhiljaa pakettiauton ikkunoita kiinni, sillä ilma on ohutta ja viileää. Huipulla onkin jo lunta ja sumuista. Pistän takin vetoketjun kiinni. Onneksi vuoren toisella puolella laskeuduttaessamme ilma alkaa vähitellen lämmetä ja matkustajat vähentävät vaatetustaan. Vuorilla muutenkin on jännä seurata, kuinka kuljettaja ajaa, minun mielestäni liian kovaa, mutkaista ja kapeaa serpentiinitietä. Välillä tiellä on juoksevaa vettä, joka laskeutuu kallioseinämästä ajotielle. Kaikissa mutkissa kuljettaja tööttää useampaan kertaan torvea, jotta mahdollisesti mutkassa vastaantuleva osaa väistää, eikä aja tien keskellä. Välillä näkyy jopa kylttejä, joissa autoilijoita kehotetaan painamaan torvea mutkissa. Ihme kyllä jopa vuoren huipulla auton stereot toimivat. Minun ärsytyksekseni kuski soittaa houkuttelevaa tanssimusiikkia, ja välillä hytkyn ja napsuttelen sormiani penkissäni kuin idiootti. Ei vuorilla kuulu soittaa Pitbullia - hmmph!! :D Matkan varrella pysähdymme muutaman kerran wc- ja ruokailutauoille. Tour maksoi noin 60€ ja hintaan kuului lounas Santa Teresa -nimisessä kaupungissa. Tämä on kallein tekemämme tour koko lomamme aikana. Tässä kuvia reitin varrelta.

Kuvasta näkee kapeat serpentiinitiet, joita kuljemme.

Vuoren huippua lähestyessämme on kylmä ja näkyvyys heikkenee koko ajan, olemme melkein "pilvissä".

Pienen hetken on pelottavaa istua autossa, sillä emme näe tielle ja vastaan tulee jopa rekkoja.

Lähestyessämme Hidroelectricaa tie vaihtuu hiekkatieksi.

Ylitämme pakulla saman (kuvassa olevan) vuorilta virtaavan "puron", tosin hieman kapeammasta kohtaa - hurjaa!

Santa Teresa -kaupungissa paikallisilla on tapana heittää vesi-ilmapalloja bussikuskien ja toistensa päälle. Onneksi turistit eivät saaneet kylmää vesi-yllätystä.

Pysähdysten jälkeen jatkamme matkaa nopeasti ja saavuttuamme Hidroelectricaan pistämme reput selkään ja lähdemme suunnistamaan rautatietä pitkin kohti Aguas Calientes -nimistä "turistikylää". Lauantaina Cuscon tourilla tapaamamme Bruno Brasiliasta suunnitteli tekevänsä Machu Picchu -matkansa samaan aikaan kuin mekin, joten hän reissaa kanssamme. Välimatkan voi siis matkustaa junallakin, mutta olemme ahkeria (ja säästämme rahaa :D). Emme pääse edes puoleen väliin reittiämme, kun meidän onneksemme alkaa sataa kaatamalla ja reppu muuttuu askel askeleelta painavammaksi. Eihän minulla vedenkestäviä varusteita ole mukana. Onneksi Alejandra älyää pelastaa passimme ja muut tärkeät dokumentit Danielan sadeviitan alle. About 10 km:n matkaan menee noin 2,5 tuntia kävellen.

Reput selkään ja menoksi!

Daniela ja Alejandra reittimme alussa.

Sateenkaari (esp.= arco iris) ennen sateen siirtymistä meidän kohdallemme.

Ilonen patikoija-porukka:
minä, Alejandra, Bruno, Daniela ja Alejandra!

Kiusaamme Brunoa välillä kutsumalla häntä Bruno Mars:iksi. No onhan heissä vähän samaa näköä! :D

Välillä ylitetään alla virtaava joki siltaa pitkin.

Perille päästyämme on jo ilta ja pimeää. Joudumme odottelemaan jonkun aikaa märissä varusteissamme, kunnes lopulta saamme majoitushuoneemme. Minulla eikä muillakaan siis ole kuivia vaatteita, joten suihkun otettuani pistän päälle kaikista kuivimman paitani, sekä samat märät farkut ja lenkkarit, joilla kävelin sateessa. Daniela tuo meille muovipusseja ja pistämme muovipussit kuivimpien sukkien päälle ja sitten märät lenkkarit jalkaan :D Toimii, niin kauan kun muovipussit pysyvät paikoillaan. Tästä eteenpäin laitan kyllä kaikki tavarani muovipusseihin! Saamme hostellilla illallisen ja kiertelemme hetken turistikylää, ennen kuin on pakko painua pehkuihin. Nukun ehkä 3 tuntia, sillä herätys on kello 3.40 aamuyöllä. 

Kaikki tavarat ovat joltain osin märkiä.

Kuva hostellin ja ravintolan ulkopuolelta. Kuten näkyy, niin ruokalistalta löytyy myös marsua: "cuy al horno". :(

Kävelyn jälkeen on kova nälkä.

Aguas Calientes -turistikylässä on kymmenen aikaan illalla jo pimeää ja lämpötila noin 10 asteessa.

Machu Picchulle on lähdettävä patikoimaan varhain aamulla, sillä pelkkää ylämäkeä 0 metristä 2,4 kilometriin ei ole herkkua nousta auringonpaahteessa. 1,75km matka taittuu noin tunnissa ja saavumme huipulle hieman yli kuusi aamulla.

Aamulla klo 04.50 valmiina lähtöön.

"Kiipeämisreitti" 0 metristä 2400 metriin.
Välimatka on 1,75km.

Tässä pimeydessä pitää nousta todella jyrkkiä ja kapeita kivestä tehtyjä askelmia.

Nousu-reitin varrella on 2 tai 3 tämän tyyppistä levähdyspaikkaa.

Odotamme, jotta kaikki ryhmäläisemme saapuvat ja lähdemme oppaamme kanssa itse Pääkallopaikalle eli muinaisille Machu Picchu -raunioille.

Huipulla klo 6.20 ja Hirrveee jano!

Bruno tulee "ylös" bussilla säästääkseen voimiaan, se on ymmärrettävää, koska hän "kiipeää" Machu Picchu Mountain -nimiselle vuorelle vielä meidän muiden lähtiessämme laskeutumaan takaisin alas.

Täällä on todella kaunista ja henkeäsalpaavaa. Maisemat ovat kuin postikortista - todellakin! Yksi maailman ihmeistä. Tässä todisteita.

Ensimmäiset aamu-auringon säteet.

Siinä se nyt on: MACHU PICCHUn muinaiset rauniot.
Yksi maailman ihmeistä!

2,4 kilometrin pudotus Urubamba-jokeen. Jos olisi ollut mahdollisuus kokeilla esim. varjoliitoa, olisin ollut jo tuulen vietävänä! Noo, Limassa sitten ;)

Laamat viihtyvät huipulla.

Siinä meitin porukka, keskellä punapaitainen opas Ruben. 
Koko ryhmällä oli hauskaa, sillä jostain syystä Ruben iski silmänsä meidän pikku-Alejandraamme (kuvassa minun edessäni) :D Rubenin piti tulla jopa pakettiautoomme hyvästelemään Ale ennen lähtöämme!

Päivällä lähdemme laskeutumaan huipulta ja lasku taittuu 0,5 tunnissa. Sitten kävelemme saman 10 kilometriä takaisin Hidroelectricassa odottavalle bussille. Ihme kyllä, tällä kertaa ei sada ollenkaan.

Viimeinen tankkaus ylhäällä ennen alaspäin laskeutumista.

Alhaalla juomatauko - perhana, kun en tykkää oluesta..
Mukana kaksi reissaajaa Chilestä.

Vapaita koiria juoksi seuranamme koko ajan.

Bussilla odotamme, kunnes kaikki ovat palanneet ja lähdemme takaisin Cuscoon, yli vuoren ja niin edelleen. Pysähdymme syömään keitettyjä maisseja juuston kera, herkullista. Saavuimme Cuscoon kuuden tunnin ajomatkan jälkeen 21.00 illalla. Haemme matkalaukkumme Paolan vanhempien luota ja kiiruhdamme bussiasemalle. Kello 22.30 vielä samana iltana lähtee bussi Cuscosta Punoon, onneksi voimme "levätä" bussissa. Zzzz..

Tätä kokemusta en kyllä unohda ikinä. Machu Picchu on uskomattoman upea paikka!
Seuraavaksi kuulette kaupungista nimeltä Puno. Siihen asti - adios!