Puhelin ja Playa Villa

Hola!

Meksikolaiset vaihtarit ja minä menimme Monican ja Mateon (isäntäperheen Äiti ja hänen poikansa) kanssa kauppakeskus Jockey Plazaan hankkimaan meille paikalliset puhelimet. Liike aukeaa lauantaisin yhdeltätoista, joten olimme paikalla puoli tuntia aikaisemmin, jotta ei tarvitse jonottaa kovin kauaa. Minä ja Alejandra tyydyimme halvimpaan mahdolliseen luuriin. Claro ja Movistar ovat suosituimmat perulaiset puhelinoperaattorit, me päädyimme Claroon, joka muuten tarkoittaa espanjaksi "selkeää ja selvää". 

15,35 € puhelimesta ei ole paljoa. Puheaikaa siihen saa ladattua 1,80 €:lla.

Emanuel ja Miguel ostivat Nokian kimppaan. Hyvä Suomi!

Jengi oli ihmeissään, koska en ostanut suomalaista Nokiaa, joka oli seuraavaksi edullisin vaihtoehto. Perustelin valintaani hinnalla ja sillä, että 22 vuotta Nokiaa saa riittää ainakin tällä hetkellä :D Monica ja Mateo "pakottivat" minut ostamaan aurinkovoidetta ja jouduin hankkimaan +80-suojakertoimista. Mateon mukaan minun on parempi olla vaalea kuin punainen, höh B-) olen kuulemma Suomeen palatessani yhtä ruskea kuin perulaisetkin - epäilen kyllä suuresti! Otinhan minä Suomesta mukaani +20-kertoimista, mutta se ei taida ihan alkuvaiheessa riittää suojaamaan.

Täällä muuten käy monessa paikassa suomalaiset pistokkeet! Vasemmalla samsungin suomalainen laturi ja oikealla perulainen kolmipäinen pistoke.

Suuntasimme kauppakeskuksen jälkeen noin 20 km Limasta etelään eräälle rannalle, paikallisten suosiossa olevaan Playa Villaan. Matkan varrella näki kuinka erilaisia asumisoloja täällä on. Kun siirrytään keskustasta kauemmas, valtatien molemmin puolin on ghettoja tai slummeja, eli alhaisia kaupunkimaisia asuinalueita. Mateo kertoi, että ihmiset asuvat niissä omasta tahdostaan, sillä elinkustannukset ovat matalat. Alueet ovat vaarallisia, joten jos on lähestymässä ghettoa, on parempi kääntyä samantien takaisin. Jos astut jalallasi "rajan" huonommalle puolelle, saattaa olla että menetät omaisuutesi..

"Ghetto".

Playa Villan lähellä on Lintujen suojelualue ja itse alueella on golf- ja tenniskenttiä sekä uima-altaita. Golf on suosittu harrastus täällä. Valitettavasti oli pilvinen päivä, joten aurinkoa en saanut :/

Pilvistä huolimatta ihmisiä oli rannalla rentoutumassa.

Rannalla täytyy olla tarkkana mihin astuu. Tässä esimerkiksi meduusan ja kotiloiden osia.

Vasemmalta alkaen leipä, avokado-dippi, "yuquitas"-tikut ja sushia.

Tässä maistamiani syötäviä. Vasemmalla leipä, jossa täytteenä juustoa, tomaattia ja avokadoa. Keskellä vihreää avokadodippiä ja perulaisia erikoisuuksia: "yuquitas", eli vapaasti suomennettuna maniokki-tikkuja, joissa on sisällä juustotäyte. Maistoin jopa sushia!! Kaikki olivat hyviä, mutta en vielä ole tottunut avokadon makuun ja sitä käytetään täällä paljon. Eiköhän se about 10 maistamiskerran jälkeen maistu jo hyvälle!?

El Polo on eräs kauppakeskus-alue kävelymatkan päässä taloltani ja tässä kasino.

Kävinpä vkonlopun aikana elämäni ensimmäisen kerran kasinolla. Täällä niitä on melkein joka kulmalla ja ihmiset käyvät pelaamassa mihin aikaan päivästä tahansa. Kokeilin onneani Ruletissa ja jäin jopa plussan puolelle, mielenkiintoista! Luulin oikeasti, että kasinoille pukeudutaan kuin elokuvissa - ei sinne päinkään! Lenkkareissa, shortseissa ja reppu selässä voi hyvin mennä tuhlaamaan rahojaan. Keskustasta löytyy toki loisteliaampia kasinoja, joissa järjestetään iltaohjelmaa.

Minun täytyy ryhdistäytyä ja päivittää blogiani useammin, jotta siellä pysytään paremmin ajan tasalla. Hasta pronto (nähdään pian)!

Miraflores

Hola!

Nyt on jo pari aamua (3.1.) nukuttu "uudessa" huoneessa tai siis Limassa. Tosin tekstit ilmestyvät todella viivellä nettiin.. :D Tämän ensimmäisen kuukauden aikana kaikkivaan on uutta ja erilaista.

Aamupäivällä tervehdin uutta vaihtaria, Alejandra saapui talolle aamulla ja on myöskin Meksikosta. Mikäköhän meksikolaisia vetää Peruun? Lupaan selvittää ja kerron teillekin.

Anyway, lähdin Miguelin ja Emanuelin kanssa katselemaan Mirafloresia, joka on kuulemma suosittu ja mukava alue (ts. kaupunginosa) Limassa. Puistomainen kävelykatu, shoppailumahdollisuuksia, ravintoloita ja kaikki tiet vievät Roo.. siis rannalle. Rafael antoi taas hyödyllisiä ohjeita: otimme poikien (kyllä, luit oikein, sillä molemmat ovat parikymppisiä :D) kanssa bussin läheltä yliopistoamme (espanjaksi bussi otetaan, siihen ei nousta: tomar el bus) ja suuntasimme kohti Mirafloresia. Matka Monterricosta taloltamme  Mirafloresiin kestää kellonajasta riippuen +/- 30 minuuttia.

Harvinaisen tyhjä bussi täyttyy nopeasti. Minibusseja tulee käytettyä joka päivä, yksinkin kulkiessani.

Liikenteessä on sekä isoja busseja että microbusseja. Liikenne on Suomeen verrattuna Hieman kaoottisempaa ja hektisempää. Bussit eivät kauaa odota ja jokaisesta bussista löytyy "huutaja" eli henkilö, joka huutaa pääteasemaa ja yrittää saada matkustajia kyytiin. Harvemmin on vapaita paikkoja, joten täytyy vain seistä penkkien välissä ja pitää tiukasti kiinni, jottei kaadu muiden päälle. Matkasta ei tarvitse pulittaa kuin 1,20-2 solia eli 30-50 senttiä. Ei paha! Omista tavaroista on pidettävä tiukasti kiinni, sillä bussejakin saatetaan ryöstää. Matkustajan tulee olla tarkkana, milloin jää pois kyydistä, sillä busseilla ei ole pysäkeitä eikä niitä myöskään kuuluteta. Bussi päästää ihmisiä ulos tai sisään liikennevaloissa, jos on tarvis. Heikkohermoisten ei kannata katsoa ikkunoista ulos, ihme etten ole vielä joutunut kolariin. Liikenteessä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus soittaa torvea. Töötti kuuluu taukoamatta, jos jossakin kuhnastellaan. Huvittavaa on, että jotkin kadut on rauhoitettu tööttäämiseltä kieltomerkein, ei niitä (kieltoja) kyllä kovin moni noudata. Aikatauluja busseilla ei myöskään ole, joten on vain toivottava, että oikea bussi tulee ajoissa. Ruuhkat estävät aikatauluttamisen, minkä ymmärtää, kun käyttää itse busseja.

Puistomainen kävelykatu ja taustalla näkyy microbusseja.

Ainakin Limassa huomaa, että ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Joka kerta vastaan tulee joku, joka toivottaa kellonajasta riippuen Buenos dias, buenas tardes tai buenas noches. Como estas? tai Que tal? (Mitä kuuluu?) ovat peruskysymyksiä kaikilta. Automaattinen vastaus siihen on Muy bien, y tu? (oikein hyvää, entä sinulle?). Pientä small-talkia kaikkialla. Busseissa vanhoille ihmisille, raskaana oleville tai pientä lasta kantaville vapautetaan oma paikka. Kaikki vanhemmat ihmiset eivät halua heille vapautettua paikkaa, vaan sen sijaan antavat esimerkiksi kantamuksensa istuvalle henkilölle matkan ajaksi. Tämä on ristiriitaista, sillä tiedän että täällä varastellaan paljon, mutta kumminkin uskalletaan luovuttaa oma kansio toiselle hetkeksi. Kuten bussikuvasta näkee, on hankalaa kantaa papereita ja pitää kiinni ylätangoista samaan aikaan. 

En ole ainoa paparazzi. Kävelimme tätä tietä pitkin rantaan.

Playa Waikiki. Lima on meren rannalla, joten koko itäpuoli on yhtä pitkää rantaa ja Waikiki yksi niistä.

Aion kokeilla surffausta reissuni aikana (ainakaan en voi iskeä takamustani jäähän)!

Onneksi rannoilta löytyy surffaus-opettajia.

Tsunameista on pakko varoittaa -
niitä ei tosin ole välttämättä kertaakaan vuoden aikana.

Onhan näitäkin pakko tsiigailla ;)

Rantakävelyn jälkeen palasimme takaisin Mirafloresin keskustaan lounastamaan paikalliseen perulaiseen ravintolaan. Löysimme nopeasti yhden ravintolakorttelin ja päädyimme tähän:

Ensimmäinen perulainen ravintola-annokseni: kanaa lohkoperunoiden ja riisin kera. Hyvää ja halpaa, ei maksanut juomineen viittä euroa enempää).

Perussa riisiä käytetään todella paljon, melkein kaikkien ruokien kanssa. Riisistä tehdään kupin/kulhon avulla näyttävä annos. Kulho/muotti ahdetaan täyteen riisiä, jolloin "kakku" säilyttää muotonsa lautaselle kumoamisen jälkeenkin. Täytyy kokeilla joskus kotonakin!

Oi kyllä, täällä käytetään Nokiaa ja jopa tiedetään, että se on suomalainen :D

Lounaan jälkeen kävimme perulaisessa tavarataloketjussa Saga Falabellassa, josta löytyy useiden brändien vaatteita edullisine tarjouksineen sekä kodin tekstiilejä ja elektroniikkaa. 

Päivä oli lämmin ja mielenkiintoinen, ja kuten minulla on tapana, räpsin kuvia taukoamatta. Tästäkin päivityksestä tuli pitkä, mutta suurin osa sentään on kuvia. Seuraavaksi kerron ensimmäisen viikonlopun sujumisesta, siihen asti Buen fin de semana / Hyvää viikonloppua! :)

Vuoden 2014 Toinen päivä

Aikamoinen ilmastonmuutos oli vastassa, kun Limaan astuin. Kaikkialla vihreää ja lämmintä. Vuoden toisen päivän tekemisiä, por favor.

Hengailin ensimmäisen virallisen kokonaisen päiväni Limassa kahden meksikolaisen vaihtarin kanssa. He asuvat samassa "isäntäperheessä" kuin minä. He myöskin puhuvat englantia, joten on helppo jutella, sillä alkeis-espanjalla ei tilata kuin kahvia.. Meksikossa puhutaan espanjaa, joten kundit olivat kuin kotonaan ja toimivat tulkkinani. Majoittajamme Rafael kertoi suuresta paikallisesta ostoskeskuksesta Jockey Plaza:sta, jonne päätimme suunnistaa taksilla. Siellä tarkoituksenamme oli tutkia paikallisia puhelinliittymiä, koska minulla ainakaan ei ollut puhelimessani minkään valtakunnan verkkoa, saunalahden langat ovat pikkuisen liian kaukana. Kun ollaan miljoonakaupungissa (Limassa, huom. pelkästään Limassa on noin 8,3 miljoonaa asukasta. VERTAA kun koko Suomessa asustaa harvakseltaan 5,4 miljoonaa ihmistä) on ymmärrettävää, että kaikkialle on jonoja. Elikkä paikalliseen Claro-puhelinoperaattorin toimipisteeseen oli arviolta ainakin tunnin jonotusaika, kun katsoin liikkeen ulkopuolelle jatkuvaa ihmismassaa.

Päivällä takseja on melko turvallista käyttää, mutta eihän sitä koskaan silti tiedä. Rafael neuvoi, että yksin kulkiessa turvallisimpia ovat taksit, joiden kuljettajalla on rinnassaan Securidad-"kyltti". Yksin ei saa kulkea kovin myöhään ja vieraalla alueella - noo, minähän olen melkein ehta perulainen (ts. be careful)!

Meksikolaiset Emanuel y Miguel @ Jockey Plaza.

Feliz Navidad!
Juhlitaanhan joulua päiväntasaajan eteläpuolellakin, 
vaikka on kesä :)

Ei täällä koristeista huolimatta kovin jouluiselta tunnu, kun se tärkein eli lumi puuttuu. Tosin, eipä siitä saanut Suomessakaan nauttia, ainoastaan mustasta ja märästä kelistä. Anteeksi, ei ole tarkoitus masentaa, ilmeisesti olette juuri saaneet valkoista lunta ympärille. Voimia ja pitkää pinnaa toivotellen täältä + 27 asteesta.

Aamupala (desayuna) ei ainakaan minun isäntäperheessäni ole kovin kummoinen. Leipää margariinilla, ilman lisukkeita. Eipä se kovin kauaa täytä, mutta kuuluu vuokraan. Kodinhoitaja tekee tuoretta aitoa mehua joka aamu. Usein se on ollut papaijaa.

Joulukoristeet pistettiin pois (Suomen) loppiaisena.

Tässä alkumaistiaisia monista inka-tuotteista. Paikallisten suosiossa oleva limpsa on todella makeaa, mutta hyvää.

Pakkohan se oli saada, kun osui silmiin!
6,90 solia on 1,80 €.

Hiljaa hyvä tulee, kyllä näitä tekstejä alkaa pikkuhiljaa ripotella teitin silmäiltäväksenne. Ensi kertaan, adios!

Asunto Limassa

Sain mukavan "yksiön" Limasta vaihto-yliopiston yhteyshenkilön kautta. Asunto sijaitsee turvallisella aidatulla alueella, jonka porteilla on työntekijä päästämässä autoja sisään ja ulos. Asunto on todella lähellä yliopistoa, vain korttelin päässä. Asun ikään kuin isäntäperheessä, sillä Monica ja Rafael asuvat kyseisessä omakotitalossa. Samassa rakennuksessa on huoneita, joissa on omat sisäänkäynnit. Itselläni on päätyhuoneisto, jossa on pieni keittiö, "olohuone" ja kylpyhuone. Maksan huoneesta vuokraa 450 US $ kuussa, eli noin 330 €. Hintaan sisältyy ilmainen wifi ja aamupala sekä joko lounas tai illallinen. Kannattavampaa asua Limassa kuin Suomessa, koska opintotuestakin jää rahaa käteen :D

Kartta: *-merkitty on asunto ja UPC yliopisto.

Asuinalue on porttien takana turvassa.

Etupiha.

Ruokailuhuone ja terassilla pilkottaa uima-allas.

Takapihalta löytyy penkki ja Marc-papukaijan häkki.
Vielä en ole onnistunut näkemään sitä..

Joku albiino yrittää päästä huoneeseeni!

Huoneessani on about 16 neliöö.

Tässä "talossa" asuu siis minun lisäkseni isäntäperhe: Monica, Rafael ja heidän poikansa Mateo sekä kolme meksikolaista vaihtaria. Niin ja tietysti taloudenhoitaja Nelli, kaksi koiraa ja papukaija.

Flight Date - 1.1.2014

Anteeksi, kun tästä toisesta kirjoituksestani on vierähtänyt jo liian monta päivää. Olette joutuneet odottamaan kuulumisiani, mutta kaikki on ollut niin uutta ja ihmeellistä täällä maailman toisella puolella. Mutta minulla on kaikki siis hyvin, ei hätää!

Enpä olisi voinut muutamaa vuotta aikaisemmin kuvitella, että saatan joskus viettää vuoden ensimmäisen päivän lentokoneessa matkustaen Puoleksi Vuodeksi ulkomaille. Kuten voin taas todeta, kaikki on mahdollista!

Todella jouluiset tunnelmat klo 4.40 Hki-Vantaan lentoasemalla..

Aamuyöllä pikkusiskoni Johanna ja Kaisa sekä Äiti veivät minut kentälle. Olin siellä noin 04.40. Lisämatkalaukun ottaminen tuli melko kalliiksi (100€), koska matkakohteeni on niin kaukana. Noo, elämä on! Lentoyhtiö KLM:n internet-sivuilla ei voinut tehdä lisämatkalaukku-maksua tälle lennolle. Lentoni lähti 7.05 ja oli Amsterdamissa 8.50 paikallista aikaa, tämä lento kesti siis 2,45h. Näin muuten Lauri Tähkän Suomen kentällä!

Amsterdamin kentällä odottaessani satuin huomaamaan naisen, joka oli lähtenyt Suomesta samalla koneella kuin minä. Hän oli matkalla Chileen ja juttelimme hetken. Tämä 19-vuotias nuori nainen oli menossa tapaamaan ystäviään Chileen, jossa oli ollut vuosi sitten vaihdossa. Toinen suomalainen mies kuuli puheemme ja kertoi itse olevansa menossa Iquitokseen, joka on eräs kaupunki pohjois-Perussa. Hän lähti reissulle yksin, eikä osannut sanoa milloin palaa takaisin Suomeen. Rohkea reppureissaaja! Oli hauska törmätä suomalaisiin ja huomata, että monet harrastavat matkustelua kaukaisempiinkin maihin.

Odottelin Amsterdamissa seuraavaa konetta noin 3,5h kunnes pääsin matkani pisimmälle lento-osuudelle. Amsterdamista Limaan kesti noin 13 h, ja olin perillä Limassa klo 19.10 paikallista aikaa. Suomessa kello oli tuolloin jo 02.10. Torkahtelin koneessa vähän väliä, sillä olin valvonut kaksi vuorokautta samoilla silmillä. Ruokaa ja välipaloja tarjottiin niin usein, ettei taatusti tullut nälkä. Aikaa sai kulutettua katsomalla elokuvia, kuuntelemalla musiikkia tai pelaamalla tietokonepelejä kullekin matkustajalle omistetuilla näytöillä. Istuin koneessa hollantilaisen naisen vieressä, jonka kanssa höpisimme niitä näitä. Hän oli lähdössä Perun sademetsiin (koillis-Peru) - eikö olekin ihmeellistä! Nainen oli yksin liikkeellä, eikä osannut espanjaa. Kun lähdimme eri suuntiin, toivotimme toisillemme hyvää matkaa. Minä todella arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat toteuttaa "hullumpiakin" seikkailuja :)

Jossain Amazonin yllä.

Liman lentokentällä minua oli vastassa turvallinen taksi, jonka yhteyshenkilöni järjesti minulle. Hän seisoi väenpaljoudessa nimikylttini kädessään, aivan kuin elokuvissa :D Mies ei puhunut englantia, mutta minulla oli tulostettuna kartta, jossa asuntoni sijaitsee, sitä näyttämällä pääsin taksilla suoraan asunnolle. Siellä minua tervehtivät Monica, hänen miehensä Rafael ja heidän taloudenhoitajansa Nelli (en ole varma, kuinka nimi kirjoitetaan) sekä kaksi koiraa. Monica ja Rafael olivat todella ystävällisiä ja esittelivät minulle huoneeni ja muut paikat alueelta. Olin hyvin väsynyt, joten painuin melko pian tämän jälkeen pehkuihin, olihan kello Suomessa jo neljä aamulla. Ahora, buenas noches!

Valitettavasti tästä tuli melkoinen romaani, koittakaa skipata, jos ette kaikkea jaksa lukea :) Kerron pian ensimmäisistä päivistäni Limassa - siihen asti, Adios!